Liperin alueella asutus levisi Salokylän tienoille myöhään, vasta 1700 –luvun aikana. Tämä johtui siitä, että alue oli ennen sitä rakennuskiellossa ja tarkoitettu vain kaskiviljelyalueeksi naapurikyläläisille Liperistä ja Mattisenlahdesta. Alue asutettiin sitten nopeasti, olihan maaperä viljavaa, vaikka moneen muuhun alueeseen verrattuna kivistä.

Puhelin saapui kylään vuoden 1920 paikkeilla. Mattisenlahdessa oli puhelinosuuskunnalla puhelinkeskus. Eljas Piiroinen oli vakuutusasiamies ja hankki sen takia puhelimen. Piiroisesta oli pitkä linja Mattisenlahteen ja sitä piti korjata joka syksy. Se kun oli kylän ainoa puhelin, sanaa outuivat Piiroisen pojat toimittamaan etenkin kesäaikaan harva se päivä, jopa Puromäkeen asti. Toinen puhelin tuli koululle kun Hirvosen Mikko, opettajan mies, pyrki osakkaaksi samalle linjalle.

Ensimmäinen radio lienee ollut koululla Hirvosella 1929 tai-30. Sitä piti kuunnella korvakuulokkeiden kanssa ja se kuului heikosti. Paavo Räsäsellä oli ensimmäinen oikea radio. Silloin ei ollut vielä sähköä, joten piti olla erilliset akku ja anodi.

Vuosisadan vaihteessa kulki posti Joensuusta Outokumpuun "Hepoveessä." Tussari oli välttämätön "taskuvorojen" takia.Niinsanotut rosvot vaanivat Honkavaaran matalien mäkien ojissa. Kantajalla oli iso nahkalaukku, jossa oli postin leima.Posti-Antti kantoi postia kirkolta Salokylään.Myöhemmin lähes joka taloon tilattiin repaleinen vanhahko lehti.

Kylän alue sähköistettiin kattavasti vasta 1950 –luvulla.

Välillä on näyttänyt siltä, että kylän väkiluku alkaisi laskea, mutta viimeiset pari vuosikymmentä ovat kääntäneet kehityksen suunnan kasvuun. Maataloussihteeri Eero Lihavaisen mukaan on kymmenessä vuodessa rakennettu yli 50 taloa, joista valtaosa on uudisasutusta. Ihmiset hakevat maaseudun rauhaa ja hyvät kulkuyhteydet läheiseen Joensuun kaupunkiin takaavat kaikkien ajateltavissa olevien palveluiden saavutettavuuden

Salokylän koulun taival 1900-luvun alkukymmeninä

 Salokylän koulun ympäristössä oli paljon lapsia ja koko ajan syntyi uusia. Siksi koulun saaminen oli tärkeää, koska Liperissä oleva koulu oli aivan liian kaukana.  Liperin kunta  suostui vuokraamaan  Honkavaaralta Tanskasen tuvan, jossa  opetustyö alkoi. 

Kun oppilaita tuli runsaasti, niin  kunta vuokrasi Salokylän puolelta Taavetti Karttusen tuvan edellisen lisäksi. Karttusen tupaan opettajaksi palkattiin Aino Esteri Kuivalainen.   

Naapurikylä Ruunakangas olisi kaikin mokomin halunnut saada koulun keskuuteensa ja ryhtyi vaikuttamaan asiaan. Ruunakankaalla oli kunnan luottamusmies, joka oli jo sopinut seuraavan talven koulupaikaksi siellä olevan talon. Opettaja Aino Hirvoselle suunnitelma oli mieluinen, kun koulu olisi tullut lähelle hänen kotiaan.  Mutta  Salokylän ja Honkavaaran lasten määrä kasvoi niin suureksi, että säännösten mukaan ei yhden opettajan koulu riittänyt täyttämään tarpeita. 

Kylän väki Samuli Saukkosen ja Eljas Piiroisen johdolla vaati Liperin kuntaa tekemään päätöksen uuden koulutalon rakentamiseksi Salokylän koulutarvetta tyydyttämään. Kunta keksi tekosyyksi sen, ettei suureen kouluun riittäisi oppilaita.

Eljas Piiroinen lähetti valituksen lääninhallitukseen, jossa kunnan päätös kumottiin. Mutta uudessakaan päätöksessään kunta ei vielä katsonut tarpeelliseksi koulutalon rakentamista. Eljas Piiroinen laati uuden valituksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Siihen liitettiin hänen itsensä, Matti Mustosen, Olli Laanisen, ja Samuli Saukkosen pojan Antti Saukkosen allekirjoittama paperi, jossa he takasivat lapsien kyllä riittävän Salokylän koulun tarpeiksi. 

Liperin kunta velvoitetiin rakentamaan koulutalo Salokylään. Kunnan luottamusmiehiä hieman harmitti kouluasian saama käänne ja he päättivätkin rakentaa Salokylään kaksikerroksisen koulutalon alakerran tiilestä ja yläkerran hirsistä.

Koulun sijaintipaikaksi  kunnan miehet valitsivat Salokylän ja Honkavaaran puolivälissä maantien varressa olevan paikan. Koulutaloon tehtiin kolme luokkahuonetta ja neljäs sali käsitöitä ja voimistelua varten. Rakennuksen toiseen, hieman matalampaan päähän rakennettiin opettajien asunnot. Pihapiiriin tuli erillinen saunarakennus ja iso ulkorakennus halkovajaksi, käymälöiksi ja opettajien navetoiksi. Rakennuspäätöksen myötä kunta muutti Salokylän koulun kolmen opettajan kouluksi, jonka kahden opettajan virat ilmoitettiin haettaviksi. Johtajaopettajaksi johtokunta valitsi Aino Hirvosen ja uusiksi opettajiksi valittiin Ukko Uuno Ambrosius Kastarinen, ja Aune Aino Emilia Korvenheimo, jotka olivat aviopari. 

Kun koulurakennus ei ollut vielä valmis, niin Aino Hirvonen jatkoi opetusta Karttusen tuvassa ja Kastariset aloittivat työnsä Honkavaaralla Hyttisen talossa. Salokylän koulurakennus valmistui v. 1928. 

Salokylästä tuli kylän virallinen nimi koulupiirin perustamisen myötä. Kun seurojentaloa ei ollut, pidettiin suuremmat yleisötilaisuudet koululla ja tämä perinne jatkuu edelleen.

Copyright © 2004 Salokylän kyläyhdistys
Muutettu: 18. joulukuuta 2006