Kaksi liperiläistä koulua, Ristin koulu (projektin koordinaattorikoulu)
ja Viinijärven koulu (partnerikoulu) toimivat EU:n Sokrates-ohjelman
kolmivuotisessa Comenius 1-projektissa. Projektin nimenä on 'NetTales
- satuja verkossa'.
Projektiin osallistuvat molempien koulujen eskarilaiset ja luokat 1-6.
Projektia valmisteleva kokous järjestettiin Liperissä joulukuussa 2002,
jolloin projektiin pyrkiviä kouluja oli mukana Saksasta, Puolasta, Slovakiasta
ja Romaniasta. Projektiin hakivat lisäksi koulut Italiasta, Kreikasta
ja Tsekin tasavallasta. Kun projekti virallisesti alkoi 1.8.2003, mukaan
toimintaan olivat Suomen lisäksi päässeet Saksa, Slovakia ja Kreikka.
Projektin tavoitteena on saada lapset kiinnostumaan saduista - lukemaan
ja kirjoittamaan niitä ja samalla perehtymään tietotekniikkaan, koska
lasten kirjoittamat sadut työstetään lähes kokonaan verkossa. Ensimmäisen
vuoden satujen teemana on 'Metsä'. Ensimmäinen projektikokousvierailu
järjestettiin syyslomalla 11.-17.10.2003 Slovakian pohjoisosassa, Trstenan
kaupungissa. Liperistä kokoukseen osallistui yhdeksän henkilöä. Ristin
koululta koulunjohtaja Jaana Minkkinen, luokanopettaja Tero Sallinen,
joka vastaa projektin tietotekniikasta sekä 6.-luokan oppilaat Lauri
Soininen ja Jenni Ylönen. Viinijärveltä mukana olivat luokanopettaja
Ritva Sammalisto, projektin koordinaattori, englanninopettaja Eeva-Liisa
Karttunen sekä kuudesluokkalaiset Joona Raudaskoski ja Eemeli Vainio.
Matkan aikana toteutui myös kodin ja koulun välinen yhteistyö, koska
mukaan lähti myös yksi isä, Mikko Raudaskoski, Viinijärveltä. Näin oppilaamme
kuvailivat matkaamme päiväkirjassaan, jota he neljästään ahkerasti kirjoittivat
aamuin illoin koko matkan ajan.
11.10.2003 Lauantai
Helsinki Lähdimme aamulla klo 10.55 Joensuun lentokentältä. Me kaikki
oppilaat paitsi Eemeli olimme ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Pääsimme
ikkunapaikoille aivan siiven tyveen. Maisemat lentokoneesta olivat mahtavat.
Suomi tosiaan on tuhansien järvien maa. Maisema ei ollut juuri muuta
kuin pieniä järviä metsien ympäröimänä. Niiden paljoutta ei ajattele
maantiellä ajaessa. Pilvien päälläkin oli mahtavaa. Se oli kuin valtava
jäätikkö ja sitä jatkui silmänkantamattomiin. Välillä kumpuilevasta
pilvimerestä nousi suuria valkoisia vuoria. Helsinkiin saavuimme noin
kello 12.00.
Koska seuraavaan lentoon oli runsaasti aikaa, lähdimme odotellessamme
käymään Helsingin keskustassa. Menimme kaikki nykytaiteen museoon Kiasmaan.
Tutkimme teoksia. Me emme henkilökohtaisesti pidä nykytaiteesta, mutta
jotkut teokset olivat ihan kauniita. Lopulta kaikilla oli nälkä ja menimme
Forumiin syömään. Kiertelimme Helsingissä eri paikoissa. Kävimme eduskuntatalon
portailla ja luonnontieteellisen museon aulassa. Sitten ajoimme bussilla
takaisin kentälle.
Lähdimme lentokoneella Helsingistä klo 20.00 kohti Puolaa. Menimme
Trstenaan Puolan kautta, koska Trstena sijaitsee Puolan ja Slovakian
välisen rajan tuntumassa. Lensimme ensin Varsovaan ja sieltä koneenvaihdon
jälkeen Krakovaan. Molemmilla lennoilla tarjoiltiin ruokaa. "Ainakaan
emme kuole nälkään, koska meille tuputetaan joka välissä ruokaa." Lopulta
saavuimme Krakovaan. Otimme kimpsumme ja kampsumme ja etsimme taksin,
jolla ajoimme hotelliin Krakovan vanhan kaupungin keskustaan.
Huoneemme oli todella iso. Ihastuimme siihen. Kun olimme tehneet iltatoimet
kävimme nukkumaan Hotel Janin ihaniin pehmeisiin vuoteisiin noin klo
1.00.
12.10.2003 Sunnuntai
Aamulla heräsimme virkeinä nukuttuamme seitsemän tuntia. Menimme alakertaan
syömään aamiaista Teron ja Laurin kanssa. Tytöt tulivat hieman myöhemmin.
Aamiaispaikkamme oli hotellirakennuksen vanha, hieno viinikellari 1400-luvulta.
Aamupala oli täyttävä ja hyvin ravittuina lähdimme kaupungille. Tarkoituksenamme
oli kävellä entiseen kuninkaanlinnaan, Wawelin linnaan, mutta otimmekin
torin laidalta paikallisen kaupunkijunan, jolla teimme yli puolen tunnin
kiertoajelun Krakovan keskustassa.
Krakova on todella kaunis kaupunki taloineen, ihmisineen ja pikku takaveto
-Fiat-autoineen. Niitä on täällä valtavasti ja monen värisiä. Kesken
kierroksen kuski törmäsi erään Fiatin puskuriin, johon jäi aikamoinen
kolo. Kuskimme säikähti aika kovasti eikä osannut tehdä mitään. Me kyytiläiset
nostimme kaupunkijunamme takaisin kadulle ja matkamme jatkui, huomattavasti
hiljaisemmalla vauhdilla…
Kierroksemme päättyi Wawelin linnaan, jossa tutustuimme kauniisiin
taideaarteisiin. Taulut, seinävaatteet ja muut esineet olivat ihailemisen
arvoisia. Linna itsessäänkin oli hulppeaa katseltavaa, samoin kuvattavaa.
Linnasta lähdettyämme menimme syömään. Ravintola oli hieno. Siellä oli
lintuja ja kaloja monissa häkeissä ja akvaarioissa viihtyvyyden lisäämiseksi.
Ja ruoka oli hyvää, tyypillistä puolalaista ruokaa. Ruokailtuamme kävimme
hotellissa ja lähdimme taas kiertelemään kaupungille. Jenni ja Eemeli
ostivat shakkilaudat vanhan kaupungin kuuluisasta kauppahallista. Joona
osti puurasian ja Lauri ei ostanut vielä mitään.
Kaupungilta tultuamme menimme syömään puolalaisen opettajan kanssa,
johon olimme tutustuneet jo edellisen Comenius-projektin aikana. Syötyämme
muut menivät hotelliin ja me oppilaat ja Mikko menimme katsomaan Krakovan
iltaa. Vanhan kaupungin keskustorilla pidettiin konserttia puolalaissyntyisen
paavi Johannes Paavalin kunniaksi, koska oli hänen 25. virkavuotensa
menossa. Myöhään illalla katselimme sitten hotellissa tv:stä paavin
juhlista ohjelmaa, jota televisioitiin torilla meidän siellä ollessamme.
13.10.2003 Maanantai
Aamulla heräsimme hotellissa 1½ tuntia ennen aamiaista ja kävimme kävelemässä
pienen lenkin torilla. Kaupunki oli jo heräilemässä ja kuulimme aamusoiton,
jota on soitettu trumpetilla vanhan kaupungin Marian kirkon tornista
jo 400 vuoden ajan. Näimme myös muutamia miehiä, jotka leikkivät diaboloilla
torilla. He olivat todella taitavia. Menimme sitten aamupalalle ja taas
takasin kaupungille. Tällä kertaa Joona ja Lauri ostivat shakkilaudat.
Kiertelimme kaupunkia ja postitimme kortteja. Lähdimme ennen puolta
päivää Krakovasta kohti Pohjois-Slovakiaa.
Puolalainen partnerikoulumme Lublinin kaupungista oli järjestänyt meille
yhteisen bussikuljetuksen partnerikoulullemme Trstenaan, joka sijaitsee
100 km Krakovasta etelään, vain viisi km Puolan rajalta. Matkan aikana
tutustuimme bussissa puolalaisiin oppilaisiin, joita oli seitsemän mukana.
Veimme tavarat hotelliin ja lähdimme käymään Oravan maankunnan kuuluisassa
vanhassa linnassa. Linnaa aloitettiin 1200 - luvulla rakentamaan puolustustarkoituksiin.
Siellä oli todella kaunista. Monia historiallisia esineitä ja muita
tavaroita. Kaikki oli mahtavaa. Maisemat, huoneet… kaikki! Linnasta
tultuamme haimme laukut hotellista ja me oppilaat tapasimme majoitusperheemme.
Perheemme äiti yritti antaa meille poskisuudelman (paikallinen tapa
tervehtiä), mutta peräännyimme, koska emme ymmärtäneet mistä oli kysymys.
Onneksi opettajamme selvittivät meille asian ja otimme tervehdyksen
uusiksi!
Majoitusperheessämme söimme keittoa ja tutustuimme toisiimme. Jälkiruuaksi
oli lettuja ja iso kasa kermavaahtoa ja paljon suklaakastiketta. Perheessä
kaikki olivat mukavia ja siellä oli mukavaa asua.
14.10.2003 Tiistai
Heräsimme aamulla perheissä lämpimien vällyjen alla. Edellisiltana
olimme katselleet valokuvia ja antaneet tuliaiset. Aamupalalla söimme
suklaavanukasta, jonka päällä oli kermavaahtoa. Luulimme pullaa leiväksi,
niin kauan kunnes sen sisältä löytyi hilloa ja huomasimme sen olevan
pullaa. Kävelimme koululle noin kilometrin verran. Pihalla oppilaat
esittivät meille englanniksi kysymyksiä. Ensimmäinen tunti oli matematiikkaa
ja se aloitettiin rukouksella, koska koulu on roomalaiskatolisen kirkon
ylläpitämä. Emme ymmärtäneet 8. luokan matematiikasta mitään, mutta
tajusimme kuitenkin, että kyseessä olivat potenssilaskut. Seuraavalla
tunnilla meillä oli englantia. Silloin tutkimme oppilaiden tekstikirjoja,
jotka olivat yllättävän helppoja meille kuudesluokkalaisille. Luokkien
oppilasmäärät olivat samanlaisia kuin meidänkin kouluissa. Opettaja
käytti paljon taulua, jossa oli kääntyvät laidat. Joissakin luokissa
toinen taulu vedettiin ylhäältä alas toisen taulun päälle. Piirtoheittimiä
oli vähän ja niitä lainailtiin toisista luokista. Oppilailla ei ollut
työkirjoja, ainoastaan lukukirjat ja vihkot, joihin he tekivät ahkerasti
muistiinpanoja.
Englannin tunnin jälkeen lähdimme Tatra- vuorille, joka on meillä paremmin
tunnettu Karpaattien nimellä. Ajoimme sinne yhdessä muiden maiden opettajien
ja oppilaiden kanssa bussilla. Perillä maisemat olivat todella kauniit.
Lumipeitteisiä vuoria, metsää ja sininen taivas. Nämä maisemat on itse
koettava, ei vain katseltava kuvista. Retkemme alkuvaihe päättyi pienelle
vuoristojärvelle, jonka vesi oli niin kylmää, että vesi oli pinnasta
jäässä. Onneksi kukaan ei kokeillut sen kantavuutta kävelemällä. Takaisinpäin
tullessa halukkaat menivät kapeaa, kivikkoista ja jäistä vuoristopolkua
pitkin katsomaan vesiputousta. Poistulomatkalla piipahdimme ulkoilmamuseossa,
jossa talot olivat lähes 200 vuotta vanhoja. Sitten palasimme Trstenaan
ja menimme perheisiin.
Söimme (yllätys yllätys) taas ensin keittoa ja sen jälkeen kanaa ja
riisiä. Sitten kävimme nukkumaan. Meitä ihmetytti se, että kaikilla
aterioilla oli aina keitto, pääruoka ja jälkiruoka, söimmepä sitten
kotona tai koulussa.
15.10.2003 Keskiviikko
Nousimme myöhään aamulla. Pakkasimme mukaan uikkarit ja pyyhkeet, sillä
menisimme uimaan. Söimme aamupalan ja lähdimme kouluun. Menimme tietokoneluokkaan.
Pelasimme tietokoneella vähän aikaa ja sitten lähdimme perheen pojan
luokkaan kuuntelemaan oppituntia… Minkälainen?? Olimme siellä kunnes
meidän piti mennä syömään koulun ruokalaan. Ja alkupalaksi oli tietysti
taas keittoa, sitten tuli varsinainen pääruoka ja jälkiruoka.
Ruuan jälkeen menimme juna-asemalle, sillä matka taittuisi junalla.
Jenni oli ensimmäistä kertaa junassa, mutta me muut olimme olleet jo
aiemminkin. Saavuimme seuraavalle juna-asemalle ja sitten kävelimme
uimahallille. Toisin kuin Suomessa, uimahallin pukuhuoneessa piti vaihtaa
uima-asu erillisen verhon takana. Kukin meistä kävi siellä erikseen.
Uimahallissa oli yksi iso allas, johon kaikkien täytyi mahtua. Jouduimme
käyttämään uimalakkeja, eikä saunaakaan näkynyt. Uinnin jälkeen söimme
eväät, jotka olimme saaneet perheistä mukaan.
Syönnin jälkeen lähdimme junalla takaisin Trstenáan. Menimme takaisin
koululle. Opettajat olivat pitämässä koko päivän kestävää projektikokousta.
Me suomalaiset, puolalaiset, kreikkalaiset ja slovakialaiset oppilaat
kokoonnuimme yhteen luokkaan ja Joona ja Eemeli pitivät meille esitelmän
Suomesta. Lähdimme sitten takaisin perheisiin.
Illalla lähdimme vielä keilaamaan. Keilapalloissa ei ollut reikiä ja
pallot olivat pieniä. Keilaaminen oli hankalaa reikien puuttumisen vuoksi
ja puolalainen tyttö satuttikin kätensä. Joskus puoli yhdeksän aikaan
lähdimme kotiin ja rupesimme nukkumaan.
16.10.2003 Torstai
Lähdimme puoli kahdeksan maissa koululle. Koululle päästyämme katsoimme
puolalaisten oppilaiden tekemän videon omasta koulustaan. Opettajat
olivat samaan aikaan tutustumassa kaupungin toiseen peruskouluun. Sen
jälkeen menimme Zilinaan, jonne oli 100 kilometriä matkaa. Zilina on
paljon suurempi kaupunki kuin Trstená. Kävimme Betlehem-museossa. Sitten
jakauduimme ryhmiin. Teimme pieniä ostoksia ja lähdimme sitten takaisin
Trstenaan linja-autolla.
Menimme suoraan koteihin ja söimme iltapalan. Sitten menimme nukkumaan.
Seuraavana aamuna alkaisi kotimatka.
17.10.2003 Perjantai
Nukuimme pitkään ja söimme aamupalan. Pakkasimme laukut ja lähdimme
opettajien hotellin luo. Lähdimme paluumatkalle kohti Krakovaa yhdessä
puolalaisten ja saksalaisten opettajien ja oppilaiden kanssa.
Krakovan lentokentällä odotimme lentoamme. Odotellessa söimme välipalaa.
Kävimme lentokentällä kiertelemässä ja katselemassa, löytyisikö matkamuistoja.
Sitten lähdimme lentämään kohti Varsovaa. Lento oli lyhyt ja seuraava
lentomme oli Helsinkiin. Se kesti pidempään.
Helsinkiin laskeuduttuamme pääsimme käymään lentokoneen ohjaamossa,
jossa koneen puolalainen lentokapteeni selosti meille englanniksi lentoon
liittyviä asioita. Kello puoli yksi yöllä saavuimme Joensuuhun. Joensuun
lentoasemalla tapasimme omat perheemme ja lähdimme ajamaan kotiin Liperiä
kohti.
Matkamme onnistui tosi hienosti ja opettajatkin olivat iloisia, kun
kaikki pääsimme turvallisesti kotiin.