Linkit:
In English:
Projektit

Kaksi liperiläistä koulua, Ristin koulu (projektin koordinaattorikoulu) ja Viinijärven koulu (partnerikoulu) toimivat EU:n Sokrates-ohjelman kolmivuotisessa Comenius 1-projektissa. Projektin nimenä on 'NetTales - satuja verkossa'.

Projektiin osallistuvat molempien koulujen eskarilaiset ja luokat 1-6. Projektia valmisteleva kokous järjestettiin Liperissä joulukuussa 2002, jolloin projektiin pyrkiviä kouluja oli mukana Saksasta, Puolasta, Slovakiasta ja Romaniasta. Projektiin hakivat lisäksi koulut Italiasta, Kreikasta ja Tsekin tasavallasta. Kun projekti virallisesti alkoi 1.8.2003, mukaan toimintaan olivat Suomen lisäksi päässeet Saksa, Slovakia ja Kreikka.

Projektin tavoitteena on saada lapset kiinnostumaan saduista - lukemaan ja kirjoittamaan niitä ja samalla perehtymään tietotekniikkaan, koska lasten kirjoittamat sadut työstetään lähes kokonaan verkossa. Ensimmäisen vuoden satujen teemana on 'Metsä'. Ensimmäinen projektikokousvierailu järjestettiin syyslomalla 11.-17.10.2003 Slovakian pohjoisosassa, Trstenan kaupungissa. Liperistä kokoukseen osallistui yhdeksän henkilöä. Ristin koululta koulunjohtaja Jaana Minkkinen, luokanopettaja Tero Sallinen, joka vastaa projektin tietotekniikasta sekä 6.-luokan oppilaat Lauri Soininen ja Jenni Ylönen. Viinijärveltä mukana olivat luokanopettaja Ritva Sammalisto, projektin koordinaattori, englanninopettaja Eeva-Liisa Karttunen sekä kuudesluokkalaiset Joona Raudaskoski ja Eemeli Vainio.

Matkan aikana toteutui myös kodin ja koulun välinen yhteistyö, koska mukaan lähti myös yksi isä, Mikko Raudaskoski, Viinijärveltä. Näin oppilaamme kuvailivat matkaamme päiväkirjassaan, jota he neljästään ahkerasti kirjoittivat aamuin illoin koko matkan ajan.

11.10.2003 Lauantai

Helsinki Lähdimme aamulla klo 10.55 Joensuun lentokentältä. Me kaikki oppilaat paitsi Eemeli olimme ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Pääsimme ikkunapaikoille aivan siiven tyveen. Maisemat lentokoneesta olivat mahtavat. Suomi tosiaan on tuhansien järvien maa. Maisema ei ollut juuri muuta kuin pieniä järviä metsien ympäröimänä. Niiden paljoutta ei ajattele maantiellä ajaessa. Pilvien päälläkin oli mahtavaa. Se oli kuin valtava jäätikkö ja sitä jatkui silmänkantamattomiin. Välillä kumpuilevasta pilvimerestä nousi suuria valkoisia vuoria. Helsinkiin saavuimme noin kello 12.00.

Koska seuraavaan lentoon oli runsaasti aikaa, lähdimme odotellessamme käymään Helsingin keskustassa. Menimme kaikki nykytaiteen museoon Kiasmaan. Tutkimme teoksia. Me emme henkilökohtaisesti pidä nykytaiteesta, mutta jotkut teokset olivat ihan kauniita. Lopulta kaikilla oli nälkä ja menimme Forumiin syömään. Kiertelimme Helsingissä eri paikoissa. Kävimme eduskuntatalon portailla ja luonnontieteellisen museon aulassa. Sitten ajoimme bussilla takaisin kentälle.

Lähdimme lentokoneella Helsingistä klo 20.00 kohti Puolaa. Menimme Trstenaan Puolan kautta, koska Trstena sijaitsee Puolan ja Slovakian välisen rajan tuntumassa. Lensimme ensin Varsovaan ja sieltä koneenvaihdon jälkeen Krakovaan. Molemmilla lennoilla tarjoiltiin ruokaa. "Ainakaan emme kuole nälkään, koska meille tuputetaan joka välissä ruokaa." Lopulta saavuimme Krakovaan. Otimme kimpsumme ja kampsumme ja etsimme taksin, jolla ajoimme hotelliin Krakovan vanhan kaupungin keskustaan.

Huoneemme oli todella iso. Ihastuimme siihen. Kun olimme tehneet iltatoimet kävimme nukkumaan Hotel Janin ihaniin pehmeisiin vuoteisiin noin klo 1.00.

12.10.2003 Sunnuntai

Aamulla heräsimme virkeinä nukuttuamme seitsemän tuntia. Menimme alakertaan syömään aamiaista Teron ja Laurin kanssa. Tytöt tulivat hieman myöhemmin. Aamiaispaikkamme oli hotellirakennuksen vanha, hieno viinikellari 1400-luvulta. Aamupala oli täyttävä ja hyvin ravittuina lähdimme kaupungille. Tarkoituksenamme oli kävellä entiseen kuninkaanlinnaan, Wawelin linnaan, mutta otimmekin torin laidalta paikallisen kaupunkijunan, jolla teimme yli puolen tunnin kiertoajelun Krakovan keskustassa.

Krakova on todella kaunis kaupunki taloineen, ihmisineen ja pikku takaveto -Fiat-autoineen. Niitä on täällä valtavasti ja monen värisiä. Kesken kierroksen kuski törmäsi erään Fiatin puskuriin, johon jäi aikamoinen kolo. Kuskimme säikähti aika kovasti eikä osannut tehdä mitään. Me kyytiläiset nostimme kaupunkijunamme takaisin kadulle ja matkamme jatkui, huomattavasti hiljaisemmalla vauhdilla…

Kierroksemme päättyi Wawelin linnaan, jossa tutustuimme kauniisiin taideaarteisiin. Taulut, seinävaatteet ja muut esineet olivat ihailemisen arvoisia. Linna itsessäänkin oli hulppeaa katseltavaa, samoin kuvattavaa. Linnasta lähdettyämme menimme syömään. Ravintola oli hieno. Siellä oli lintuja ja kaloja monissa häkeissä ja akvaarioissa viihtyvyyden lisäämiseksi. Ja ruoka oli hyvää, tyypillistä puolalaista ruokaa. Ruokailtuamme kävimme hotellissa ja lähdimme taas kiertelemään kaupungille. Jenni ja Eemeli ostivat shakkilaudat vanhan kaupungin kuuluisasta kauppahallista. Joona osti puurasian ja Lauri ei ostanut vielä mitään.

Kaupungilta tultuamme menimme syömään puolalaisen opettajan kanssa, johon olimme tutustuneet jo edellisen Comenius-projektin aikana. Syötyämme muut menivät hotelliin ja me oppilaat ja Mikko menimme katsomaan Krakovan iltaa. Vanhan kaupungin keskustorilla pidettiin konserttia puolalaissyntyisen paavi Johannes Paavalin kunniaksi, koska oli hänen 25. virkavuotensa menossa. Myöhään illalla katselimme sitten hotellissa tv:stä paavin juhlista ohjelmaa, jota televisioitiin torilla meidän siellä ollessamme.

13.10.2003 Maanantai

Aamulla heräsimme hotellissa 1½ tuntia ennen aamiaista ja kävimme kävelemässä pienen lenkin torilla. Kaupunki oli jo heräilemässä ja kuulimme aamusoiton, jota on soitettu trumpetilla vanhan kaupungin Marian kirkon tornista jo 400 vuoden ajan. Näimme myös muutamia miehiä, jotka leikkivät diaboloilla torilla. He olivat todella taitavia. Menimme sitten aamupalalle ja taas takasin kaupungille. Tällä kertaa Joona ja Lauri ostivat shakkilaudat. Kiertelimme kaupunkia ja postitimme kortteja. Lähdimme ennen puolta päivää Krakovasta kohti Pohjois-Slovakiaa.

Puolalainen partnerikoulumme Lublinin kaupungista oli järjestänyt meille yhteisen bussikuljetuksen partnerikoulullemme Trstenaan, joka sijaitsee 100 km Krakovasta etelään, vain viisi km Puolan rajalta. Matkan aikana tutustuimme bussissa puolalaisiin oppilaisiin, joita oli seitsemän mukana.

Veimme tavarat hotelliin ja lähdimme käymään Oravan maankunnan kuuluisassa vanhassa linnassa. Linnaa aloitettiin 1200 - luvulla rakentamaan puolustustarkoituksiin. Siellä oli todella kaunista. Monia historiallisia esineitä ja muita tavaroita. Kaikki oli mahtavaa. Maisemat, huoneet… kaikki! Linnasta tultuamme haimme laukut hotellista ja me oppilaat tapasimme majoitusperheemme. Perheemme äiti yritti antaa meille poskisuudelman (paikallinen tapa tervehtiä), mutta peräännyimme, koska emme ymmärtäneet mistä oli kysymys. Onneksi opettajamme selvittivät meille asian ja otimme tervehdyksen uusiksi!

Majoitusperheessämme söimme keittoa ja tutustuimme toisiimme. Jälkiruuaksi oli lettuja ja iso kasa kermavaahtoa ja paljon suklaakastiketta. Perheessä kaikki olivat mukavia ja siellä oli mukavaa asua.

14.10.2003 Tiistai

Heräsimme aamulla perheissä lämpimien vällyjen alla. Edellisiltana olimme katselleet valokuvia ja antaneet tuliaiset. Aamupalalla söimme suklaavanukasta, jonka päällä oli kermavaahtoa. Luulimme pullaa leiväksi, niin kauan kunnes sen sisältä löytyi hilloa ja huomasimme sen olevan pullaa. Kävelimme koululle noin kilometrin verran. Pihalla oppilaat esittivät meille englanniksi kysymyksiä. Ensimmäinen tunti oli matematiikkaa ja se aloitettiin rukouksella, koska koulu on roomalaiskatolisen kirkon ylläpitämä. Emme ymmärtäneet 8. luokan matematiikasta mitään, mutta tajusimme kuitenkin, että kyseessä olivat potenssilaskut. Seuraavalla tunnilla meillä oli englantia. Silloin tutkimme oppilaiden tekstikirjoja, jotka olivat yllättävän helppoja meille kuudesluokkalaisille. Luokkien oppilasmäärät olivat samanlaisia kuin meidänkin kouluissa. Opettaja käytti paljon taulua, jossa oli kääntyvät laidat. Joissakin luokissa toinen taulu vedettiin ylhäältä alas toisen taulun päälle. Piirtoheittimiä oli vähän ja niitä lainailtiin toisista luokista. Oppilailla ei ollut työkirjoja, ainoastaan lukukirjat ja vihkot, joihin he tekivät ahkerasti muistiinpanoja.

Englannin tunnin jälkeen lähdimme Tatra- vuorille, joka on meillä paremmin tunnettu Karpaattien nimellä. Ajoimme sinne yhdessä muiden maiden opettajien ja oppilaiden kanssa bussilla. Perillä maisemat olivat todella kauniit. Lumipeitteisiä vuoria, metsää ja sininen taivas. Nämä maisemat on itse koettava, ei vain katseltava kuvista. Retkemme alkuvaihe päättyi pienelle vuoristojärvelle, jonka vesi oli niin kylmää, että vesi oli pinnasta jäässä. Onneksi kukaan ei kokeillut sen kantavuutta kävelemällä. Takaisinpäin tullessa halukkaat menivät kapeaa, kivikkoista ja jäistä vuoristopolkua pitkin katsomaan vesiputousta. Poistulomatkalla piipahdimme ulkoilmamuseossa, jossa talot olivat lähes 200 vuotta vanhoja. Sitten palasimme Trstenaan ja menimme perheisiin.

Söimme (yllätys yllätys) taas ensin keittoa ja sen jälkeen kanaa ja riisiä. Sitten kävimme nukkumaan. Meitä ihmetytti se, että kaikilla aterioilla oli aina keitto, pääruoka ja jälkiruoka, söimmepä sitten kotona tai koulussa.

15.10.2003 Keskiviikko

Nousimme myöhään aamulla. Pakkasimme mukaan uikkarit ja pyyhkeet, sillä menisimme uimaan. Söimme aamupalan ja lähdimme kouluun. Menimme tietokoneluokkaan. Pelasimme tietokoneella vähän aikaa ja sitten lähdimme perheen pojan luokkaan kuuntelemaan oppituntia… Minkälainen?? Olimme siellä kunnes meidän piti mennä syömään koulun ruokalaan. Ja alkupalaksi oli tietysti taas keittoa, sitten tuli varsinainen pääruoka ja jälkiruoka.

Ruuan jälkeen menimme juna-asemalle, sillä matka taittuisi junalla. Jenni oli ensimmäistä kertaa junassa, mutta me muut olimme olleet jo aiemminkin. Saavuimme seuraavalle juna-asemalle ja sitten kävelimme uimahallille. Toisin kuin Suomessa, uimahallin pukuhuoneessa piti vaihtaa uima-asu erillisen verhon takana. Kukin meistä kävi siellä erikseen. Uimahallissa oli yksi iso allas, johon kaikkien täytyi mahtua. Jouduimme käyttämään uimalakkeja, eikä saunaakaan näkynyt. Uinnin jälkeen söimme eväät, jotka olimme saaneet perheistä mukaan.

Syönnin jälkeen lähdimme junalla takaisin Trstenáan. Menimme takaisin koululle. Opettajat olivat pitämässä koko päivän kestävää projektikokousta. Me suomalaiset, puolalaiset, kreikkalaiset ja slovakialaiset oppilaat kokoonnuimme yhteen luokkaan ja Joona ja Eemeli pitivät meille esitelmän Suomesta. Lähdimme sitten takaisin perheisiin.

Illalla lähdimme vielä keilaamaan. Keilapalloissa ei ollut reikiä ja pallot olivat pieniä. Keilaaminen oli hankalaa reikien puuttumisen vuoksi ja puolalainen tyttö satuttikin kätensä. Joskus puoli yhdeksän aikaan lähdimme kotiin ja rupesimme nukkumaan.

16.10.2003 Torstai

Lähdimme puoli kahdeksan maissa koululle. Koululle päästyämme katsoimme puolalaisten oppilaiden tekemän videon omasta koulustaan. Opettajat olivat samaan aikaan tutustumassa kaupungin toiseen peruskouluun. Sen jälkeen menimme Zilinaan, jonne oli 100 kilometriä matkaa. Zilina on paljon suurempi kaupunki kuin Trstená. Kävimme Betlehem-museossa. Sitten jakauduimme ryhmiin. Teimme pieniä ostoksia ja lähdimme sitten takaisin Trstenaan linja-autolla.

Menimme suoraan koteihin ja söimme iltapalan. Sitten menimme nukkumaan. Seuraavana aamuna alkaisi kotimatka.

17.10.2003 Perjantai

Nukuimme pitkään ja söimme aamupalan. Pakkasimme laukut ja lähdimme opettajien hotellin luo. Lähdimme paluumatkalle kohti Krakovaa yhdessä puolalaisten ja saksalaisten opettajien ja oppilaiden kanssa.

Krakovan lentokentällä odotimme lentoamme. Odotellessa söimme välipalaa. Kävimme lentokentällä kiertelemässä ja katselemassa, löytyisikö matkamuistoja. Sitten lähdimme lentämään kohti Varsovaa. Lento oli lyhyt ja seuraava lentomme oli Helsinkiin. Se kesti pidempään.

Helsinkiin laskeuduttuamme pääsimme käymään lentokoneen ohjaamossa, jossa koneen puolalainen lentokapteeni selosti meille englanniksi lentoon liittyviä asioita. Kello puoli yksi yöllä saavuimme Joensuuhun. Joensuun lentoasemalla tapasimme omat perheemme ja lähdimme ajamaan kotiin Liperiä kohti.

Matkamme onnistui tosi hienosti ja opettajatkin olivat iloisia, kun kaikki pääsimme turvallisesti kotiin.

Kuvia reissusta
Tatra-vuoristossa

Kokoukseen osallistuvat opettajat Tatra- vuoristossa. Suomalaiset opettajat alarivissä oikealta Ritva Sammalisto, Jaana Minkkinen ja Tero Sallinen.
Tanssitytöt

Slovakialaisen koulun oppilaat esittivät vieraille ohjelmaa.
Keilaamassa

Jenni, Joona, Eemeli ja Lauri keilaamassa.
Kansainväliset oppilaat

Kokoukseen osallistuvia oppilaita koulun aulassa yhdessä slovakialaisten oppilaiden kanssa. Eemeli, Joona ja Lauri oikealla seisomassa ensimmäisen, toinen ja viides, Jenni kyykyssä vasemmalla ensimmäisenä.